Tsim sha tsui

Kirsi:

Kauan sai matkustaa, mutta ensimmäinen etappi on saavutettu onnellisesti. Matka kotiovelta Hong Kongin hostelliin kesti 29 tuntia eli menihän siinä hetki. Hyvin kuitenkin suoriuduttiin väsymyksestä huolimatta ilman, että olisi kertaakaan tullut sanomista mistään. (Paitsi ilmeisesti on vähän ärsyttävää jos sanoo, että mies haisee pahalta, mutta pakkohan se on sanoa, jos kerran haisee). Lähteminen ei kyllä ollut mitenkään helppoa. Itkemiseksihän se meni. Minä itkin, äiti itki, koirakin varmasti itki. Anni sen sijaan oli lentokentällä huomattavasti kiinnostuneempi terminaalissa lentävästä linnusta kuin minun lähdöstäni. Aina yhtä kohtelias veljeni sen sijaan oli sitä mieltä, että vaikka kotiudumme huhtikuussa niin riittää ihan hyvin, jos tapaamme seuraavan kerran vasta toukokuussa. Eipähän ole vaaraa, että tässä perheessä pääsisi ylpistymään siksi että olisi mahdottoman kaivattu.

Matkustaessa tapahtuu kyllä jotain kummallista. Helpostihan kuvittelee, että 12h lento on pitkä ja siksi niihin on tapana varustautua kirjoin, ristikoin, pelikortein ja tällä kertaa oli mukana tablettikin, ettei sitten lopu tekeminen kesken. Lisäksi olin jo ennen koneen nousua riemuissani siitä, että koneessa oli katsottavana niin paljon hyviä leffoja ja jopa Frendejä ja Frasieria. Ajattelin, että siinähän kuluukin aika kivasti kun niitä katselee. Eikä siinä tosiaan pitkästymään päässyt, mutta se hiukan hämmästytti, että perille päästyämme huomasin etten ollut ehtinyt tehdä mitään muuta kuin syödä, nukkua ja katsoa yhden elokuvan. Toisaalta tuon enempää en tuossa ajassa saa kotonakaan aikaiseksi, joten ehkei pitäisi olla hämmästynyt. Kummallista on sekin, että matkustaessa aivot jäävät ilmeisesti joksikin aikaa lähtöpisteeseen. Aluksi en nimittäin mitenkään tajunnut olevani Kiinassa ja kun lopulta tajusin olevani jossain kaukana niin alkoi tuntua, että olen Japanissa ja tein mm. huomioita metrossa matkustavien "japanilaislasten" koulupuvuista. Saattoi johtua tuosta ilmiöstä, että kun tulimme bussilla lentokentältä Hong Kongin keskustaan niin huomioin innoissani Terolle, että tultiin Chinatowniin. Sen jälkeen tajusin, että täällä se onkin ehkä vain town.

Hostellimme on vähintäänkin mielenkiintoinen, vaikkakaan ei kuulemma lainkaan heikkotasoisin tarjolla oleva majoitus. Huonehan on suunnilleen Silja Linen A-luokan hytin kokoinen ja tilanvähyyden takia on päädytty mm. sellaiseen ratkaisuun, että suihku on asennettu vessanpytyn yläpuolelle. Positiivista kuitenkin on, että alue, jolla  hostellimme sijaitsee on ehkä kiinalaisimman näköinen paikka, jonka tässä kaupungissa olemme nähneet. Ilmeisesti on niin, että kun vähillä rahoilla matkustaa niin päätyy tavallisten paikallisten joukkoon ja jos on rahaa maksaa majoittumisesta ylipäätään jotain niin pääsee samoille nurkille Guccin ja Diorin kanssa ja siellä ei sitten enää kovin kiinalaiselta näytäkään. Tuosta tulikin mieleen, että kävimme hienolla, hiukan kalliilta vaikuttavalla kadulla, jossa vierekkäin olivat Gucci, Hermes, Dior, Tiffany's, DNKY... ja H&M. Ilmeisesti ko. puljun arvostus täällä on hieman korkeampi kuin Suomessa. Toisaalta mikä ettei olisi, kun näiden näkökulmasta katsottuna H&M myy kotimaisia käsintehtyjä vaatteita.

Kävimme tietenkin heti ensimmäisenä aamuna aamupalalla ihan oikeassa kiinalaisessa ravintolassa (joita on täällä jotenkin vaikea löytää, koska täällä kiinalaista kirjoitusta on vähän muullakin kuin kiinalaisen ravintolan kyltissä, josta suorana seurauksena on, että olen jo useampaan kertaan meinannut nälissäni mennä koru- tai puhelinkauppaan). Ruoka oli ihan hyvää vaikka odotinkin välitöntä ruokamyrkytystä. Kävin sitten kyseisen ravintolan vessassa. Virhe. Olen valmis hyväksymään sen, että paikalliset tykkäävät reikävessoista ja sen että joku asiat toimitettuaan haluaa mielummin huljuttaa takapuolensa vedellä kuin pyyhkiä paperiin, mutta rajan vedän kyllä siihen jos ei kaiken tuon jälkeen halua pestä käsiään kunnolla. Ei nimittäin ollut saippuaa tarjolla. Luulisi, että tuollainen on jokaisen sivistyneen ihmisen mielestä etovaa, mutta terveydenhoitajana kärsin tästä sen verran, että pidin Terolle räjähtelevän luennon käsihygienian tärkeydestä ravintolassa, vessassa ja maailmassa ylipäätään ja kerroin valaisevan esimerkin lapsikuolleisuuden vähenemisestä sairaaloissa käsihygienian keksimisen jälkeen samalla kun lotrasin reilusti käsidesiä ja yritin toipua kokemastani. Kauheuden multihuipentuma tuli kun Tero kertoi, ettei koko Aasiassa ole yleistä vessaa, jossa olisi saippuaa. En tiedä mitä pitäisi ajatella siitä, että jokaisella vastaantulijalla on älypuhelin, mutta vessapaperi ja käsisaippua ovat tuntemattomia käsitteitä. Varmaa kuitenkin on, että tästä lähtien kannamme mukanamme paitsi vessapaperia, myös käsisaippuaa.

On täällä joitain nähtävyyksiäkin katsottavaksi. Kävimme Hong Kongin korkeimmalla paikalla Victoria Peakillä (n. 400m) katsomassa maisemia (jotka olivat hulppeat) ja lisäksi Tero vei minut katsomaan valo/musiikkishowta, jossa taloissa räpsyy lasereita ja muita valoja. Terohan oli tuon esityksen jo kerran nähnyt, mutta ilmeisesti viime kerralla poikien kanssa seurassa oli jotain vikaa, koska romanttiseen tunnelmaan ei silloin kuulemma oikein pystynyt virittäytymään. (Toisaalta pojat kuulemma ymmärtävät minua paremmin miten kiusallinen ilmiö seuraa kun kuumalla ilmalla hiki valuu selkää pitkin alas.) Shoppailu on täällä tehty mukavan vaivattomaksi ainakin Applen tuotteiden suhteen. Niitä saa nimittäin ostaa pahvilaatikoista ihan suoraan kadulta, ei tarvitse edes vaivautua liikkeeseen sisään. Melkoisen hyvää ja asiakasläheistä palvelua ja tuotteiden aitoudestahan ei ole (juuri minkäänlaisia) epäilyjä. Paikallisen hintatason huomioiden uskoisin iPhone 5:n myös irtoavan vähän halvemmalla kuin Suomessa vaikkei hintoja mihinkään olekaan merkitty.

Käytiin lentokentällä keskustelu, jonka perusteella ajattelin että Terolla saattaa vielä jossain vaiheessa mennä hermo matkaseuran kanssa. Tero nimittäin kertoi, ettei 40 tunnin junamatka Hong Kongista Chengduun olekaan yhtäjaksoinen vaan välillä pitää vaihtaa junaa ja jopa rautatieasemaa. Minä tuumasin, etten jaksa vaihtaa ja kävellä kun olen jo asennoitunut siihen, että saan nukkua junassa. Tero: "Siis sä tiedät jo nyt ettet jaksa kävellä 3 päivän päästä?" Kyllä sen joskus vaan tietää. Ja toisin kuin Tero epäili niin vaikka junailun toinen osuus kestäisi 30 tuntia niin ei siinä ajassa välttämättä ehdi nukkua tarpeeksi.

Tero:

Notta sellaista. Ollaan siis päästy tänne Honkkariin ja huomattu ettei ainakaan ihan keskenään tarvitse täälläkään olla. Pari päivää ollaan kahlattu nähtävyyksiä ja huomenna suunnataankin sitten facebook-, google- ja skypekatveeseen Kiinaan. Blogin julkaisemiseen siis tarvitaan näillä näkymin jälleen kerran kotimaan kirjeenvaihtajaa, kuten aikaisemmillakin Kiinan osuuksilla. Tavoitteena on mennä rajan yli Guangzhouhun ja ostaa sieltä junaliput Chengduun. Epäselvää tietysti on, että saadaanko liput vielä samalle päivälle, vai joudutaanko viettämään rokulipäivä siellä. Mikäli junat on täynnä vielä ylihuomennakin niin pitänee sitten lennellä tämäkin väli, koska pandat ja mahdollinen Tiibet-retki odottaa. Tai siis ennenkaikkea kuulemma ne pandat ja ne ovatkin ilmeisen kärsimättömiä.

Äkkiä luulisi, ettei ihan ensimmäisenä tulisi mieleen pakata Aasian matkalle villasukkia mukaan, mutta nyt on sitten tämäkin ihme nähty. Eikä sekään tietenkään riitä että ne on mukana vaan niitä villasukkia pitää tietysti myös käyttää. Onhan meidän kämpässäkin kuitenkin vain 27 astetta lämmintä, niin eihän sitä millään ilmankaan tarkene. Sitten vielä ihmetellään, kun rinkka on niin täysi, että vetoketjut paukkuu. Saa nähdä mitä tuolta Kirsin rinkasta vielä löytyy.

En sitten kanssa oikein tiedä mikä meni reissuun valmistautumisen kanssa pieleen, mutta jotenkin tuntuu että ihan puolivaloilla tuli pakattuakin. Unohtunut kaikenlaisia pikkujuttuja kuten kameran laturi, neulat ja langat sekä verkonvahvistin. Oikeastaan ainut mikä tuntui menevän kohdalleen, oli lähtömaljojen kaataminen. Siinäkin ehkä vuosien kokemuksesta oli taas kerran hyötyä. Eniten pieleen mennyt asia selvisikin sitten vasta lentokoneessa. Vähän jo ensimmäisellä lennolla ihmettelin, että mitäs helvettiä, kunnes karmea totuus ilmeni pienen harkinnan jälkeen pidemmän lennon jo alkaessa. Jäinen amatöörivirhe. Pistää nyt 14h lennolle kalsarit joissa on takana keskellä sauma ns koholla sisäänpäin. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan. Ensimmäinen lento meni tosiaan ihmetellessä, että mikäs hitto nyt on vikana, ja sitten se selvisikin, kun oli jo liian myöhäistä. Tokihan pienimuotoinen hankaaminen ulostuloaukon ympärillä tuntuu tietysti kohtalaisen mukavalle. Kutiaahan sormenpäätkin joskus juurikin tuosta aukon kohtaa, liika on kuitenkin aina liikaa.

Ilmeisesti liikehtelyni sai jo koomisia piirteitä, kun yritin irroitella hiellä ihoon laminoitua saumaa ns väliköstä. Jahka olin Kirsille kertonut tästä huomattavasta ongelmastani ei sympatiaa juuri herunut. Lähinnä pientä tirskahtelua ja ilmoitus että pitäisi lakata valittamasta. Onhan se kuulemma lottovoitto syntyä Suomeen ja minä muka valitan pikkuasioista. Kunnes vieressäni istuva iäkkäämpi ja ylipainoisempi englantilaisrouva alkoi kyselemään, että mikäköhän pojalla on hätänä, alkoi Kirsiäkin ilmeisesti kiinnostamaan. Sen verran lujaa tuli kyynärpäätä kylkiluiden väliin, vaikka olin vasta aloittanut avautumista tästä valtavasta kriisistä. Ilmeisesti ei olisi ollut sopivaa jakaa näitä negativiisia ja ahdistuneita tunteita kenenkään muun kanssa. Seuraavaksi kun joku nainen tulee kertomaan minulle kuinka mukavat stringit ovat, niin raahaan kyseisen yksilön housuinensa roviolle alta aikayksikön.

Hong Kong on kyllä siitä kummallinen paikka, että hinta/laatusuhteeltaan edes kohtuullista kämppää on todella vaikeaa löytää. Viimeksi oltiin poikien kanssa Chunkin Mansionissa yötä, joka on siis päivisin tavaratalo ja iltaisin "huolimattomien naisten", huumediilerien ja muiden rikollisten koti. Siellä kuitenkin sijaitsee melkoinen osa tämän kaupungin hostelleista, joihin tavallisella työssä käyvällä ihmisellä olisi varaa. Pistimme nyt tästä kuitenkin pykälän paremmaksi ja otimme hostellin kaupungin toiseksi halvimmasta osasta. Nyt meidän huoneeseen pääsee sentään päivälläkin. Eikä noita "alemman" yhteiskuntaluokan edustajiakaan juuri täällä liepeile. Silti meillä on peräti 8 neliön huone joka sisältää myös suihkun ja wc:n. Ikkunasta olemme kuitenkin joutuneet tinkimään. Tälläinen lukaali irtoaa noin 40e/yö. Melkoisen hintaista näin maanosan keskihintoihin verrattuna. Toisaalta täällä ei "omistaja" tule sanomaan aamulla kun olemme lähdössä kaupungille, että "älkää turhaan laittako ovea lukkoon, että käyn suihkussa siellä..." Ja mikä parasta, silloin ei laitettu. Pitihän miehen nyt pesulle päästä.

Olihan sitä taas.

Ps. Kalle, ei kyllä uskoisi, mutta se "taiteiden opiskelija" keneltä ostit ne uniikit ja ainutkertaiset piirrokset Pekingistä on mennyt ilmeisesti tekemään kopiot niistä. Täällä nimittäin myydään ihan samanlaisia. Hintaa vain taitaa olla murto-osa. On ne perkeleitä.